Kaikkihan alkoi kesällä 2012 kun hommasin jalostus mielessä kaksi urosta. Kumminkin näiden luonne oli todella huono ja niille puhkesi diabetes heti 2 viikonjälkeen. Hetken kesti toipua kunnes hommasin ruotsista kaksi urosta taas kesällä/syksyllä 2014. Toinen ei kesyyntynyt millään ja puri aina kun oli mahdollisuus. Joten tämä lopetettiin 8kk ikäisenä, koska ei siitä parannu käsittelyistä huolimatta, sekä pieksi kaveriaan. Toinen näistä sitte omasi paremman luonteen ja oli terve, joten se muutti lainanaaraan kanssa asumaan, mutta poikasia ei kuulunut. Joten arvelin tietty uroksessa olevan vikaa, kun naaraalla kumminkin kiimat oli. Tässä välissä hommasin sitten 2 naaras cämpsyä, joilla molemmilla oli diabetes ja ne joutu lopettamaan. Sitten yllättäen yks päivä laina naaras puri mua ja kummastelin sitä. Seuraavana päivänä mietein mahaa, että ompas se tiineen näköinen, mutta ei kai sentään kun on hieman läskiäkin niin ei niin helposti näy. Seuraavana päivänä tulin töistä ja istuin koneelle niin alkaa kuulua synnytys äänet! Jipii. Vaikea oli uskoa edes todeksi. Piti mieski ottaa varmistamaan, että kuuntele nyt ko poikaset huutaa. Ja niitähän viimein tuli heti 6 kappaletta! Uros asui vielä samassa, ja seuraavanapäivänä ne tekivätkin jo uutta poikuetta, joten tuplien pitäisi ensiviikolla syntyä. Tänään Terror muuttaa omaan kämppäänsä, ettei lisää enään tule, vaikka hieno isi onkin ollut ja hoitanut poikasia kunnolla!
Nyt siis viimein saa tietää onko cämpsyt se oma juttu. Cämpsyjähän mun oli tarkoitus siis alunperin kasvattaa jo paljon ennen syrkkejä ja kiinareita. Ja syrkkien kasvatushan on tosiaan loppunut, joten syrkki poikasia ei pitäisi enään tulla. Ikinähän ei voi täysin varmasti sanoa mitä tapahtuu, mutta näillä näkymin näin. Suurempi panostun kiinareihin, koska niissä on tavoitetta mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti