Kaikki Sintistä!

Pyydettiin tämmöistä postausta ensimmäisestä hamsustani Sintistä, joka oli lajiltaa hybridi, eli talvikon ja campbellin risteytys. Juttu sisältää kaikki nolotkin jutut kun vielä aloittaessa ei tiennyt paljoa hamsuista.

Hamsterista oli haaveillut kauan semmoisena sivu ajatuksena. Olihan monella sukulaisella semmoinen. Itse en muista mut sähköpostia selaillessani löysin kaikki ylinolot sähköpostit kasvattajille kun olin kysellyt kilppari syrkkiä. Ihme, että ne ois mulle myymässä ollu en mää ainakaan ois myynny tommosella sähköpostilla :D No onneksi mielyttävää syrkkiä ei sitten löytynyt. Sen jälkeen menin käymään Marilla katsomaan hänen hamstereitaan. Hänellä oli Ii ja Luna kääppärit. (en ole varma kumpi oli ensin syrkin etsintä vai Marilla käynti mut luulen, että näin päin) siitä varmasti innoistuin kääppäristä, ja en enää viitsinyt kysellä kasvattajalta kun ei niillä ollut mitä halusin. (en oo varma menikö se näinkään kun en muista yhtään:D) Lampsein eläinkauppaan ja siellä oli maailman söpöin kasa hamsuja. 3 valkoista palleroa, kuorrutettuna hempeällä oranssilla. "Siperian kääpiöhamstereita, uroksia kaikki" Myyjä esitteli. Se nyt sentään jo tuolloin tiesin, ettei semmoista ole. Luulin helminormaali talvikoksi niitä.  Otin semmoisen mukaani sitten yhden kun häkki ja muut oli jo valmiina. Ruuan ostin myös sen mitä kauppias suositteli versele lagan kääppäriruokaa. (Voi sen ruuan ihanaa tuoksua, kaipaan edelleen! Sehän on siis huonoa ruokaa, enkä suosittele sitä kenenkään hamsterille!) Jossakin välissä opein, ettei tuo ruoka ole hyvästä, ja vielä Sintti kerkesi syömään parempaa luonani.

Sintin sillonen häkki. Myöhemmin tuli medi duna.

Kauaahan ei mennyt kun selvisi, ettei se mikään uros ollut vain naaras, mutta lajista olin vielä tyytyväinen. Talvikko se on niinkö Marillaki. Aluksi Sinti nimi oli Sisu kun sen piti olla poika, mutta kun selvisi, että se on tyttö, se ei mielestäni sopinut sille. Niimpä äitini keksi sille Sintti nimen ja se oli mielestäni hyvä. 

Kuva Mari Hannuksela

No vähän aikaa meni kun ensimmäinen näyttely jo koitti. Johon lähettiin kaveriporukalla. Kaikilla oli talvikkot eikö niin? Muistan kun arvostelu paperin sain, vaikka heino arvostelu olikin niin itseä hirveästi ahdisti yksi kohta, josta en kenellekkään puhunut. "Laji: Hybribi?"lopuksi saimme vielä palkinnon. Kunniamaininta käsiteltävyydestä (vai oliko luonteesta). Olin niin onnellinen, että saimme palkinnon ensimmäisestä näyttelystä. Sehän piti ripusta heti häkkiin roikkumaan. Josta Sintti sen nauhaa söi tietenkin! Silti jäi hirvittämään tuo hybridi. Pelkäsin, että meitä ei enään päästetä näyttelyihin kun se on hybridi. En silloin tiennyt, että niitäkin saa esittää, kun paljon oli lukennut kuinka kiellettyjä ne oli. Joku tuomari varmaan sitten joskus sanoi, että tämä on hybridi ja se ei haittaa näyttelyissä kunhan ei jalosta. Sen jälkeen sai huokasta helpotuksesta! Sain siis käydäkkin näyttelyissä!

Se kuuluisa KUMA

Sitten koitti ensimmäinen SHY:n näyttely johon äiti lähti mukaani henkilökohtaisista syistä. Näyttelyissä kaikki oli ensikertalaiselle uutta kun oli ulkomuotoluokkakin. Tähän mennessä minulla oli toinenkin hamsteri Kuula, joka oli puhdas talvikko. Jouduin kysellä hieman apua, ja meille oltiin tosi ilkeitä, mutta silti innokkaana odotin arvosteluja. Sekä kauhistelin kuinka ilkeitä hamsuja joillakin oli kun ne huusi näyttelyssä. Sintin en odottanut pärjäävän vain sen toisen Kuulan, koska oli aikaisemmin ollut PLH1. No Kuula sai kumminkin EH, ja olin pettynyt tuli turha reissu. Sitten tuli Sintin arvostelu jossa oli ERI, ja pelkkää kehua koko paperi pullollaan. "Erinomainen lemmikkihamsteri". Mikä ilo tästä tulikaan ja piti soittaa Marille ja ilmottaa asiasta ja varmaan koko muullekkin maailmalle tuli soitettua, että siinä lapussa luki niin. Me voijaan saada palkinto! Siinä sitten alkoi palkintojen jako, ja kumat meni ja ep:t ei saatu mitään. Piaan alkoi sijoitusten jako. Sanoin äitille, että lähetään kotia ei tullu mitään, ja pitkä matka edessä. No kumminkin äiti sano, että kuunnellaan nyt nää lopukki kun tässä ollaan ooteltu jo niin kauan. No eihän sielä sitä nimiä tullut kunnes "Paras tänään ja jatkaa Best in showhun. Sintti om. Asta Rekilä" Voitte vain arvata ilmeen ja ihmetyksen ja kaiken jeeen määrän. Ja äitin kärsimyksen. Kiltisti se istu koko sen 9h samalla tuolilla odottamassa, että pääsee lähteen, mutta sanoin, että bissiä odotellaan. Sinne sitten innokaasti vastassa oli 2 syrkkiä. Olin vain onnellinen kun se oli ykkönen, vaikkei mitään saataisikaan, mutta Sinttipä olikin BIS1! Voi järkkytys sitä onnenmäärää. Ihana pikku Sintikkä. Varsinkin kun meille oltiin vielä ilkeitä bississäki toisen hamsterin omistajan toimesta, mutta toivottavasti hän nyt ei tätä muista, ja en kirjota sen kummemmin tähän sitä tarkemmin.

LJV11 Sintti PLH1 ja BIS1

Sintin koko elämän näyttelysaldo oli: BIS 1,PHL 1, PHL 2, PHL 5, TSx4, Kumax3. Ja tietenkin titteli LJV11

Kuva Mari Hannuksela

Sintti oli kyllä ihan huippu luonteinen ja kiva hamsteri, että sattui kyllä mukava ensimmäiseksi hamsteriksi, josta sai paljon kokemusta. Juoksutin Sinttiä joka päivä makuuhuoneessa vapaana. Sitä täytyi kokoajan vahtia, koska se osasi tunkea itsensä oven alta. Ja sitten kauhealla kiireellä keittiöön, jossa olisi päässyt hukkaan, jos sinne olisi kerennyt.  Vapaana olessaan Sintti tykkäsi seurata kun koira, ja kiivetä syliin. Sekä kerjätä juoksemaan.

Kuva Mari Hannuksela

Sintille kerkesi käydä myös ikäviä asioita, josta opein paljon. Tähän aikaan minulla oli Sintti, Kuula ja syrkki Lio.  Liollakin oli vain medium duna. Sintin ja Lion asumuksissa ei ollut kantta, koska luulin, ettei ne medi dunasta pääse karkuun. Kuulalla oli kansi joka asui minissä. Lio oli kumminkin keksinyt karkutavan ja käynnyt tappamassa Kuulan puremalla sitä päähän. Itse en ollut tietoinen asiasta. Ennen kuin Sintti alkoi kiljua suoraa huutoa ja menin hamsulaan, ja huomasin, että Lio on Sintin häkissä. Otin äkkiä pois ja omaan asumukseen kansi päälle. Myöhemmin selvini miten ovelasti se oli päässyt pois, mutta se ei koskaan selvinnyt miten se pääsi tappamaan Kuulan. Onneksi Sintti edes osasi ilmottaa tunkeilijasta niimpä sille ei käynnyt mitenkään. Riittävästi surua oli Kuulasta.

Kuva Mari Hannuksela

Sintti oli viimeisimmässä näyttelyssään 5 päivää ennen kuolemaa. Ja sijottui sielä PLH2. Edellisänä päivänä kun Sintintistä aika jätti, niin se nukahteli kesken kävelyn illalla, ja tiesin, ettei taida Sinttiä aamulla olla. Ja niinhän se oli virikkeen alle nukahtanut ikiuneen. Olin kääppäritön, mutta vain hetken. Osa tietääkin jo cämpsyjen tarinan, jolle Sintti toimi innokuuden lähteenä ottaa cämpsyjä. Olihan se osittain cämpsy. 

Kuva Mari Hannuksela

LJV11 Sintti 09.2010 (?)-14.2.2012

Lopuksi videoita Sintistä jota onneksi olin kuvannut ahkerasti <3

Sintti touhuaa häkissä: (ihana vinku juoksari)

Sintti tuhoaa paperia kuljetusboksissa

Sintti menee miljoonaa

Lopuksin haastan kaikki muut blogaajat kirjottamaan ensimmäisestä hamsteristaan, jos ei ole vielä sitä tehnyt!