RIP Liian Ihana Otus "Lio" 30.4.2011-1.2.2013
 |
| Liosta eka kuva. Kuva Mari -Hannuksela |
Niin siinä sitten lopulta kävi, että Lion ei tarvinnut enään kärsiä. Vaan se lopetettiin tänään. Ei enään syönnyt ollenkaan, eikä kävellyt. Sekä tuntui kylmälle aamulla, joten nyt Lio saa levätä rauhassa ilman kipuja. Varmaa ei voi sano oliko vanhuus vai sairaus, mutta täysin normaali se ei pariin kuukauteen enään ollut, koska alkoi juoda hirveästi, ja pissata kamalasti todella pahan hajuista pissaa, mutta muuten oli hyvässä kunnossa ennen tätä viikoa. Näyttelyynki se oli jo ilmotettuna, että niin hyvässä kunnossa oli ennen totaalista romahdusta.
 |
| Viimeisimpiä kuvia Liosta |
Liosta onkin pitkä tarina kerrottava pitempi kun mistään muusta hamsterista varmaan koskaan, mutta yritän lyhyesti kertoa pää kohtia Lion elämästä.
Lio tuli minulle hyvin pienen pienenä otuksena. Oli robon poikasta pienempi, ja todellinen saippua pala, jota sai tosissaan pitää kahdella kädellä kiinni, että pysyi edes sekunnin paikallaan.
 |
| Viimeisimpiä kuvia Liosta |
|
Koko elämänsä lähinnä Lio oli tosi arka, mutta noin viimeisen kuukauden se oli todella kesy ja mukava. Tuli jota kättä nuuskimaan. Ennen tätä se ylensä säntäsi piiloon.
Lio pärjäsi myös yhdessä näyttelyssä niin, että oli PLH 1 ja BIS 6. Se oli hienoin saavutus. Kovin molessa näyttelyssä Lio ei käynnytkään elämänsä aikana, koska oli loukkaantumisia ja sairastelua, josta seuraavaksi kerron.
 |
| Kuva -Mari Hannuksela |
Ensinnäkin Lio oli yksi päivä päättänyt karata minun tietämättäni, ja kun tulin kotiin päästin rotat irti häkistä ja nehän löysivät karkulaisen ja kyllä siinä veri lensi. Onneksi ei käynnyt sen pahemmin kuin jalka murtui, mutta sekin parani, vähän liiankin hyvin, koska siitä johtuen Lio pääsi jalkansa avulla karkaamaan toisen kerran ja siitä kerronkin seuraavaksi.
 |
| Kuva - Mari Hannuksela |
Lio tosiaan oli uskomattomasti paksumpaa jalkaansa käyttäen kammennut itsensä dunasta pois, ja jollakin käsittämättämällä tapaa päässyt kansi kiinni olevaan dunaan, jossa oli talvikkoni. Talvikkohan pääsi heti hengestään ennen kuin tiesin edes mitä hamsu huoneessa tapahtuu. Huomasin tilanteen vasta kun Lio oli mennyt hybridini kämppään, ja Sintti kyllä ilmoitti tunkeilijasta huutamalla. Niin jäi karkulainen kiinni, ja huomasin järkyttävän tapahtuneen. Kyllä sen jälkeen Lio ei vähän aikaa oikein ollut suosiossani.
Liolla oli myös tapana haista aina. Ja ruiskuttaa valkoista haisu limaa niin meidän omistajien kun joskus tuomarienkin päälle. Siitä johtuen varmaan poikakaverilleni jäännyt pysyvin muista Liosta. Yks päivä ulkoilutin Liota poikkeuksellisesti käytävällä, jossa on yksi patteri. No eiköhän neiti hypännyt patterin väliin, ja sieltä sitten yritettiin sitä sörkkiä pois. Niin neiti päästi niin hirveät löyhkät, että vähemmästäki olisi oksettanut. No eihän se piilostaan ppis halunnut tulla niin jouduttiin patteri irrottaan seinästä.
Viimeisenä voisin vielä kertoa sen, että yhtäkkiä Liosta tuli vielä viimeisenä kuukautena hyvin kesy ja mukava lemmikki.
Ikävä tulee olemaan sinua pikkuinen lepää rauhassa! Keväällä sitten hautajaiset.
